16. huhtikuuta 2015

Kesäloma ja juhlia

Hei taas viide kuukaude jälkke. Mitäs teil kuuluu? Mul on ollu monenlaisii hyvii ja huonoi päivii täs ajas. Marraskuu puoles välis varmaa, alko mun nii kovi ansaittu kesäloma, jonka aikan ei ole ollu paljo tylsii päivii! Ole ny käyny kaikil Pernambuco mahtavil biitseil ja käyny monis isois ja pienis konserteis, David Guetta ja Tamandare fest niist niit suurimpii sekä oleskellu kaverie luon ja heidä kanssaa ostareil, biitsil ja puistois. 

Täsä o juhlittu monii juhlii joist kaks muistettavamppa oli host isän ja host mummin syntymäpäivä. Tammikuu loppuu sijoittuneet isä synttäreit juhlittii viis päivää varmaa jonku 100-150 vieraan kans, joist mul yli puole oliva tuntemattomii, Praia dos Carneiroksel. Tämä viikko oli ylivoimaisest paras viikko, jonka olen viettän tääl! Kun sitte palattii kotti ja näin sen lahja kasan, jonka autonkuljettaja oli aiemmi tuonnu kotti peräkärryil, suuni loksahti auki. Se kasa oli varmaa metri korkoine ja todella laaja, eikä yksikään ollu ostan mittä halppa!
Seuraavan päivän siit tuli sitte paluu takaisi normaalii elämää ja kouluu. 

Mummin 80-vuotisjuhla oliva sitte maaliskuu alus. Menimme ensi hänel omistettuu jumalanpalveluksee, jossa kuultii tarinoit häne värikkääst elämästää. Tämä jälkke jatkettii illallis kutsuil hienos ravintolas toises Recifen kaksoistorneist. Tämä pilvenpiirtäjä katolt o yks hienoimmist näkymist Recifes. Yöllise valo ja auringo nousu lähimpie ihmiste kans teki illast yhe ikimuistoisimmist illoist. 

Olen myös vaihtanu tämä viide kuukaude aja isäntäperhet kahdest. Vaihdoin perhet ekaan kertaan joulukuu puoles välis, koska entine perheeni meni viettämää jouluu Ranskaa ja uut vuot Englantii eikä rotary päästän mua muukka, olin surulline ja iloine samaa aikka. Olisin halunnu viettää joulun ja uude vuode heidä kanssaa, mut samal halusi viettää ne tääl Brasseis. No vietin heidä kanssaa ennenaikaise joulun joka oli oikei ihana ja lämmi tilaisuus ja sitte muuti perhet hyvis ajoi et saisi tutustuu uutee perheesee enne jouluaattoo. Uus perhe oli samallaine ku vanha, välittävä ja vapaa, mut ainoo huono puoli oli et  en enää asunu samal alueel ja minu piti vaihtaa kouluu ja kaikki kaveri asuiva toisel puolel kaupunkii. Jouluna mul rupes iskee koti ikävä, mut se tuli enemmä mu ensimmäist perhet kohtaa, hahaha. Ja tietty myös kotti ja suomalaist jouluruokka oli ikävä, sillä tääl ei se paljoo ees muuttunu, joka oli pettymys. Muuten joulu men tosi kivast ja sain paljo lahjoi. Uus vuos tul ja menin rannal mu hostperhee kans. Siel rannal sit tais olla pari muutaki ja tuntui ku kaikkie Recife paril miljoonal ihmisel oli sama ajatukse, sil rannal ja ranta avenuel ei pystyny liikkumaa kunnol minnekkää. Uus vuos alko hyväl musiikil ja kunno ilotulistus näytöksel. Ja siit varmaa kymmene minuuti mahtavan ilotulitus shown jälkke jatkettii matkaa ja lähettii jatko juhlii brassi kavereitte ja sisaruste kans. 

Toine perheen vaihto tapahtu tammikuu toisel viikol, ku vanha perheeni tul takaisi lomalt. Rotaryt sanoiva ettei se mikkä perhee vaihto ollukkaa vaan olit siel sen aja ku oma perhees oli lomall. Joten olin kuskannu koko omaisuuteni pois huoneestani iha turhaa vaikka kyllä se silti oli ollu mukava kuukauden maisema vaihto. Joten palasin takaisi entisee perheeseeni ja puhuin rotareide kans etten tarvitse perheen vaihtoo!

Täs sit vähä kuvii tält ajalt ja totesi ittelleni että oon tyhmä koska en koskaa ota valokuvii mistää... Ja huomasi myös senki et tää postaus men koval Lounais-Suome ja Kalanni murteel

Fernando and I in Marco Zero

Exchange students

Tamandare Fest



Olinda and Recife










  


28. lokakuuta 2014

Inbound camp



Viikonloppu 19-21.09
Eu amo minha família do intercâmbio <3

Recife kids <3
Recife





Finlândia
Janne & Julia

Kaikki/everyone <3

-Julia

9. lokakuuta 2014

Ensimmäiset kuukaudet Brasiliassa


 Tää ei aina oikein tunnu todelliselta vaan siltä että näkisin unta, joskus tuntuu kuin heräisin kesken unen ja tajuankin ettei se oikeesti mitää unta ollukkaan vaan oikeesti oon täällä! Kun kävelen kadulla ja nään kuin tuntemattoma ihmiset hymyilee kirkkaasti mulle ja jotenkin se hymy vaan aina tarttuu. Kun kävelee biitsillä ei voi kun kiittää onneaan kerrankin, että pääsi tälläiseen paratiisiin asumaan!

Täällä on jo vierähtänyt yli 80 päivää eikä aika ainakaan hidastu joka on surullinen fakta! Muistan hyvin kun jännitin millainen minun host tädin perhe tulisi olemaan, sillä en ollut kertaakaan puhunut heille. Sitä ei olisi tarvinnut hetkeäkään jännittää sillä he olivat heti kättelyssä ihania! Perheeseen kuuluu mun host täti, setä joka on myös mun nva ja kaksi serkkua. Kaks viikkoa siis asuin heillä ja ne viikot meni kultturishokin lievittämiseen, tutustuessa sukuun, juhliessa parit synttärit, yhdet häät ja hyvästellessä hostserkun joka lähti Pariisiin yliopistovaihtoon kahdeksi vuodeksi.

Kun viimein tapasin oikean ensimmäisen hostperheen, tuntui kuin hyvästelisin ensimmäisen jonka huomasin jälkeenpäin näkeväni ainakin kerran viikossa. Löysin taas itseni Recifen lentokentältä jännittämässä samaa asiaa jota olin kaksi viikkoa aikasemmin jo jännittänyt, mutta tällä kertaa hostmummin pitäen kädestä kiinni ja oikean isäntäperheeni vuoksi. Kaikki sukulaiset olivat kahden viikon aikana taukoamatta puhuneet isäntäperheeni puolesta pelkkää hyvää ja mua ihmetytti oma käytös, mutta silti jalat tärisi enemmän kuin koskaan muistaisin! No ensiksi näin siskoni juoksevan mummin syliin, koska oli ollut kuukauden poissa kotoa ja seuraavaksi tuli äiti ja toinen sisko jotka juoksivat kädet avoinna minun luokseni. Näiden jälkeen tuli isä kaikkien matkalaukkujen kanssa. No sitäkään ei siis tarvinnut jännittää. Tämä hostperhe on mahtavimpia perheitä mitä olisin voinut kuvitella saavani! 

Olen Suomesta lähdön jälkeen tehnyt joka viikonloppu jotain ja arkipäivät ovat koulua, portugalin tunteja, kuntosalia ja nyt vihdoin lentopalloa täynnä, joten ajanvietettä ei paljon tarvia keksiä. Viikon päästä kun olin Recifen lentokentällä olin siellä taas takaisin, kun lähdin tapaamaan äidin puoleista sukua Fortalezaan, ja vaikka näinkin sitä vain vähän, pakko sanoa, Essi asut todella kauniissa kaupungissa! Olen käynyt monessa eri paikassa Pernambucon osavaltiossa, ja hostperheen kanssa veneilemässä paikassa, jota minä ja nyt näköjään myös siskoni Suomessa kutsuu paratiisi saareksi! 

Hei mulla onkin jotain hauskaa tietoa teille Ugin kavereille Pernambucosta puheen ollen! Ekaa kertaa kuin kerroin mistä olen kotoisin, yksi ystävistäni pompasi pystyyn ja sanoi ihan innoissaan että hänen isänsä on käynnyt Ugissa, koska hän on politiikko, johon vielä nopeasti lisäsi että rehellinen sellaine. Uusikaupunki, Turku, Rauma ja Pori tekevät ilmeisesti yhteistyötä Pernambucon osavaltion kanssa, joka ulottuu moneen asiaan, mutta niitä joita kiinnostaa tässä on pari linkkiä, joista selviää enemmän. Pernambuco on Brasilian nopeiten kasvava ja vaurastuva osavaltio, jonka pääkaupunki Recife, kotikaupunkini, kasvaa samaa tahtia! Recife on lämmin ja iloinen musiikin, tanssin ja taiteen kaupunki, joka naapurikaupunki Olindan kanssa isännöi yhdet suurimmista karnevaaleista Brasiliassa. Recifen metropoli alue viidenneksi suurin Brasiliassa ja suurin northeastissä. Ja tämä kaupunki on ihan ansainnut nimensä 'Brasilian venetsiana' sillä täällä on monia kanaaleita ja jokia, jotka halkoo kaupunkia, vaikka harmikseen ne kyllä on pahasti saastuneita, haisevia ja likaisia... Niinkuin on myös kotibiitsini vesi eikä siihen muutenkaan paljoon houkuta mennä uimaan, sillä se on luokiteltu maailman top five todennäköisen hai hyökkäyksen biitsiksi, tajuaakohan kukaan tosta lauseesta mitään kkkkkmutta joo näin!
Gay pride




After Brazilian wedding

Haivaara 

 

Fortaleza



Paratiiisi saaren auringonlasku

Isabela

Duda
Janne



Boa viagem

Koulu ja kaverit ansaitsevat oman postauksen, niinkuin myös vaihtariviikonloppu Maragocin upealla biitsillä! 


26. elokuuta 2014

São Paulo



Tässä viälä kuvia viimesistä päivistä Suomessa!

Waiting for Guetta!
One of the best feelings ever in the best company!
Mä rakastan tätä tyttöä! <3
I love this girl! <3
Te amo
Best girls <3
<3 <3
<3
Paras luuseri, jonka oon ikinä tavannu
Best loser I have ever met
Te amo <3
A book from my bestfriends :')
And a cake!
Paras porukka! Moni puuttuu mut ei anneta sen haitat :)
Best group! Many are missing but does not give it interfere :) 

:') <3<3

Sunnuntaina 20.7 oli odotettu päivä, joskus kahdeltatoista lähdettiin ajamaan kohti Helsinki-Vantaata. Kentällä tuli ekaa kertaa kunnon paniikki ja äitille, iskälle ja pikkusiskolle piti jättää hyvästit, jolloin tuli ensimmäiset kunnon kyyneleet silmiin sinä viikonloppuna. Turvatarkastuksen jälkeen olo helpottu ja kun ympärillä oli 16 ihmistä jotka olivat samassa tilanteessa eikä ollut yksin. Frankfurt- São Paulo lento oli todella pitkä eikä asioita helpottanut se etten saanut unta, mutta onneksi siinä jumbokoneessa oli elokuvia, sarjoja ja musiikkia :).

São Pauloon laskeuduttiin 21.7 klo. 5 aamulla, jonka jälkeen suihkuun ja lähtö kaupunki kierrokselle. Kierroksen jälkeen mentiin syömään ravintolaan paikallisia ruokia.






Koko porukka <3

Toinen päivä vierähti ensin koulutuksella, jossa saatiin hyviä neuvoja kultturiin ja Brasilian historia tietämystä. Tän jälkeen ostoksille ja sitten kynsihuoltoon, joka oli melkei ilmasta (8€) hupia! Päivä päättyi hienossa pihvi ravintolassa.
Maija <3



SELFIE
Viimeinen päivä vietettiin parin tunnin ajomatkan päästä São Paulosta Guárujan rannalla, jonne tie vei keskeltä vuoristoja ja Atlantin sademetsää! Illan päätteksi mentiin koko porukalle hotellin katolle viettämään viimeisiä hetkiä yhdessä!




Maijan tanssi opetus hetki :)
Koko porukka miinus Piia ja Erkka
Torstaina porukka hajos ku jokanen lähti omaa kaupunkiinsa. Mun kanssa Recifeen lensi Sampo ja Tommi, jotka sit vielä sen jälkeen jatkoi matkojansa autolla pois Recifestä. Mulla oli kova jännitys ilmassa vaikka en itse vielä host vanhempia näkisikään kahteen viikkoon, heidän reissatessaan Espanjassa, mutta host tädin perheen näkeminen toi kylmiä väreitä! No ei sitä kauan tarvinnut jännittää sillä ne otti mut avosylin vastaan! :)
-Julia